Suhdetoimintaa

22.8.2010

Eräs tietoalalla työskentelevä ystäväni sanoi, että hänen ei tarvitse ikinä lähettää työhakemuksia. Työnantajat lähestyvät häntä, sillä aina löytyy joku kaveri jostain firmasta joka voi toimia sisäänheittäjänä.

Jaa, ei minulla vaan ole sellaista tilannetta. Voi kun voisinkin sanoa,  että taas ne soitteli sieltä ja sieltä ja pyyteli töihin. Headhunterit kyllä löytävät ammattilaiset ja alansa parhaat, silloin on yleensä taustat tutkittu ja verkostot tarkkaan haastateltu. Suhteiden avulla ns. piilotyöpaikat täytty nopeammin kuin kissa kiipeää puuhun tai minä painan sähköpostini send-näppäintä.

Ystäväni onkin ihan oman alansa guru. Hän on aikoinaan lähettänyt yhden hakemuksen ja on työskennellyt jo kymmenen vuotta eri työnantajien palveluksessa hyvin menestyksekkäästi. Hänen tapauksessaan suhteilla on todella ollut merkitystä ja hän on ollut hyvä panostuksen kohde.

Rekrypalkkiot nostavat kaverisuositteluiden lukumäärää aivan varmasti, ja sitä kautta voi saada hyviä ja motivoituneita työntekijöitä. Eniten näissä suhteilla töihin päässeissä ehkä ärsyttää kuitenkin se, että he eivät välttämättä ole ihan niin hyviä kuin “kaveri” väittää etukäteen.

Mitä mieltä lukijat ovat? Kannattaako yritysten panostaa rekrytointipalkkioihin vai pikemmin käyttää työnvälitystoimistoja? Entä työntekijän kannalta, onko sinulla omia kokemuksia?

Lomalainen