Mikä oli Teknologiateollisuuden strategiamuutoksen perimmäinen tarkoitus?
Kuten tiedämme niin Teknologiateollisuus ry tiputti uutispommin reilut kuusi kuukautta sitten. Paljon on sen jälkeen Vantaanjoessa vettä virrannut. Mutta edelleenkin meillä on enemmän avoimia kysymyksiä kuin vastauksia. Isoja kysymyksiä ovat mm. säilyykö yleissitovuus, miten on TES:ien jälkisuojan ja jälkivaikutuksen laita? Mitkä yritykset ovat liittyneet uuteen työnantajayhdistykseen, ketkä aikovat vielä liittyä, ketkä eivät aio liittyä? Haluaako joku yritys neuvotella yrityskohtaisen työehtosopimuksen – kyllä varmaan haluaa. Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Kukaan ei kuitenkaan osaa sanoa milloin saamme vastauksia. Entä mikä oli Teknologiateollisuuden strategiamuutoksen perimmäinen tarkoitus? Sitä sopii miettiä! Onko Teknologiateollisuus oikeasti kuunnellut kentän ääntä kuten he sanovat? Vai oliko kyseessä vain vaikutusvaltaisen sisäpiirin ajama muutos?
Mitä enemmän viestiä tulee kentän luottamushenkilöiltä, sitä oudommalta Teknologiateollisuuden linjaukset vaikuttavat. Teknologiateollisuuden jäsenyritykset ovat ihan ulkona tilanteesta. Yritysten edustajat kyselevät henkilöstöedustajilta pitäisikö heidän tehdä jotain? Monessa yrityksessä luullaan, että ei tarvitse. Tämä on väärä luulo, nyt on aika toimia. Yrityksissä pitää ymmärtää, että he eivät voi jäädä katsomaan sivusta ja odottamaan, että työehtosopimukset syntyvät itsestään. Eivät ne synny, ne pitää neuvotella. Neuvotteluasema on aika erikoinen, jos meidän pitää neuvotella sellaisen osapuolen kanssa jolla ei ole mandaattia edustamaltaan taholta. Voidaan perustellusti kysyä pitäisikö heidän kanssaan edes neuvotella? Johtiko Teknologiateollisuus jäseniään harhaan tekemällään strategiamuutoksella?
Monessa yrityksessä eletään varmaan siinä onnellisuuden kuplassa, että nyt paratiisin portit ovat auki ja jäykkyys työmarkkinoilla on historiaa. Tämä on harhaluulo, paratiisin portit eivät aukene sillä, että yleissitovat työehtosopimukset poistuvat. Paratiisin portit eivät aukene myöskään sillä, että ei kuuluta lainkaan työnantajaliittoon tai jäädään vain Teknologiateollisuuden jäseneksi. Päinvastoin näiden yritysten sopimusmahdollisuudet kapenevat. Valitettavasti tämä on toistaiseksi ymmärretty vain harvassa yrityksessä. Suurin osa niistä jotka ovat tämän ymmärtäneet, ovatkin tehneet päätöksen ja ovat liittyneet Teknologiateollisuuden työnantajien jäseneksi. Näyttää vahvasti siltä, että luottamushenkilöt joutuvat hoitamaan Teknologiateollisuuden työnantajien jäsenhankinnan, heidän itsensä puolesta kun työnantajat eivät siihen itse kykene.
Tahot jotka tahtovat yleissitovista työehtosopimuksista eroon ovat väärässä. Jos olisi viitsitty nähdä vaivaa ja tutustua työehtosopimuksien tarjoamiin mahdollisuuksiin, olisi huomattu, että jo nykyisten työehtosopimusten puitteissa voidaan monista asioista sopia paikallisesti. Tätä mahdollisuutta ei ole osattu hyödyntää. Romuttamalla suomalainen sopimusyhteiskunta, unohtamalla työehtosopimusten historia ja merkitys nykyiselle hyvinvointiyhteiskunnalle, ei tulevaisuutta rakenneta. Se voidaan kyllä romuttaa. Tarjoamalla ainoastaan kylmää kättä ja paikallista sanelua ei pitkälle päästä.
Luottamushenkilöillä on nyt ja jatkossakin merkittävä rooli. Ei tarvita kovinkaan suurta ymmärrystä ja kokemusta sopimustoiminnasta, ymmärtääkseen tilanteen realiteetit. Mikroyrityksiä lukuun ottamatta, paikallisen sopimisen pitää olla keskitettyä. Sopimisen tulee tapahtua liittojen kouluttamien luottamushenkilöiden toimesta, joilla on takanaan liiton tuki ja asiantunteva henkilökunta.
Tietoala ry:n puheenjohtaja Jyrki Kopperin 24.9.2021 pitämä puhe Tietoala ry:n ja YTN:n Teknologiateollisuuden kolmen alan henkilöstöedustajien seminaarissa.
